Onnistuin selittämään taas kaikki. Nopea ja tiukka vastaus; ei tietenkään. ja sitten vaan aloin jutella päivän tapahtumista ja kertoilla ihmisten toilauksista. Vähän vaimo kyllä totisena katsoi minua ja oli kuin olisi aikonut sanoa jotain.
Minun kai pitäisi järjestellä asiat, kuten Peen haluaa. mutta kun ajattelen vaimoa , tuntuu vaikealta.No, kunhan nyt isommat työ kiireet saan pois tieltä.
Tapasimme Peen kanssa heinäkuussa. Juteltiin kaikkea mahdollista ja heitin siinä ohimennen "keitätkö kahvit?" Ja Peehän keitti. Ja niin muutama kerta tapailtiin kahvin merkeissä, sitten jo kysyinkin "annatko" ja Peen suostui. Tosin se ei oikein ollut onnistunut juttu. Ja sitten kestikin jonkin aikaa, ennenkuin taas tavattiin. Sellaistahan se on ollut, välillä tavataan tiheästi ja sitten vain soitellaan, kirjoitetaan sähköpostia, tai tekstiviestejä.
Jo alusta asti sovittiin, että kummallakin on oma elämänsä, että mitään yhteistä ei suunnitella. Hyvinhän tämä on mennyt, mutta nyt Peen on tuonut toisen miehen kehiin ja uhkailee minua, vaatii asioiden selvittämistä.
Onhan se ollut ihanaa, ihankuin teini-ikäisenä, kävellään käsitysten ja puhellaan. Enimmäkseen minä taidan olla äänessä. Ja hän kuuntelee, arvostaen mielipiteitäni. Vaimo aina on niin kriittinen ja kertoo herkästi eroavan mielipiteensä.
Tuosta kävelystä, kävimme Harjulla kävelemässä. Parkkeerasin taas sivummalle, on niin paljon tuttuja, että aina on vaara tulla nähdyksi. Sitä en nyt halua. Oli ihanaa pitää Peetä kädestä ja suudella. Hyvät kahvit nautittiin kahvilassa. Ja sitten, kun vein Peen kotiin...
Nyt hän on luvannut järjestää meille Urheilumajan lauantaiksi, tuttavansa kautta. Saadaan nauttia kesäpäivästä yhdessä. Vaimolla on sopivasti kymmenen tunnin päivystys työssä.