Syksy on tullut. Olen yrittänyt kerätä kaikenlaista tekemistä, että unohtaisin, mitä tässä on ollut. Sujuuhan se, kun ei päästä pienintäkään ajatusta Peenistä mieleen. Vaimo vaan muistuttelee. Hän on kovin katkera, luulen. Kysyi, että luulinko tosissani, että en jää kiinni. Miten minä sellaista olisin luullut tai kuvitellut, oikeastaan pelkäsin sitä koko ajan, Peenin naapurit, kun olivat perhetuttuja.Kuitenkin sen pelon aina unohti ja jatkoin tapaamisia edelleen. Ja Peen, hän piti lujasti otteessaan. Vieläkin, kun puhelin soi...Tai avaan sähköpostin, pieni väristys käy läpi, ehkä....