Nyt on ollut rankkaa, en oikein tahdo jaksaa kirjoitellakaan.
Istuessamme siinä vaimon kanssa ja yrittäessämme puhua, jonkinlainen tuska ja kauhu iski minuun. Parahdin: En pysty tähän! Mitä tarkoitat, kysyi tuo viilipytty vaimo. Niin mitä tarkoitin, en osaa sanoa itsekään. Lähteä kotoa? Jättää vaimo? Unohtaa Peen? Ja sitten tuo vaimo katsoo minua ja kysyy: Pakkaanko illaksi tavarasi? 'Ei', oli minun vastaukseni.
Niin, jotenkin jouduimme sänkyyn ja rakastelimme. Se oli parasta, mitä aikoihin meillä - minulla on ollut. Se sekoitti lisää päätäni.
Yhdessä itkettiin lopulta ja päätettiin yrittää eteenpäinkin yhdessä, ainakin selvittää asiat ja katsoa voimmeko olla yhdessä. Lähdin töihin, ovelta katsoin eteisessä seisovaa vaimoa, totista. Palasin takaisin, otin syliin ja sanoin:Kyllä me tästä selvitään, yhdessä.
Yhdessä.
Soitin heti Peenille ja kerroin, mitä oli tapahtunut. Hetken hiljaisuuden jälkeen hän sanoi: Tätä minä olen pelännytkin.