Vihdoinkin kokous oli saatettu loppuun. Onneksi tänään oli vain tämä yksi.
Odotus kupli mielessä ilona ja kutitteli se jo vatsanpohjaakin. Paperit kasaan ja sitten autoon. Auton parkkeeraan Mkadun päähän, siinä on aina tyhjiä ruutuja ja siinä auto on hyvällä paikkaa, sopivan kävelymatkan päässä Peestä ja ei näkyisi kotiinkaan. Vaimokaan ei ihmettelisi, jos sattuisi iltakävelylle ja näkisi auton. Voisin helposti selittää jotain. Kaikenhan se uskoo, jos näin meidän kesken sanon. Askeleeni nopeutuvat, mitä lähemmäksi Peetä tulen. Nyt poikkean vanhalle raidepohjalle, enään muutama askel ja sukellan kuusiaidan läpi takaovelle. Kopautan sovitun tunnuksen, työnnän oven auki ja taivas .... Et sitten ollutkaan tänään iloinen tulostani. "Ihmiset puhuvat", sanoit. No, tottamaar, olinhan tuttu naapureille ja ei kai siinä tarvita, kuin pari vilausta, kun jo ovat päättelynsä tehneet. Mutta eihän sillä ole väliä, minähän se vaimoani petän ja niin kauan, kun hän ei tiedä, niin ei tiedä ja kaikki on ok.
Et ole vastaukseeni tyytyväinen. Äänesi, joka aina on jotenkin kylmä ja kolea, on entistäkin kylmempi: Kyllä minullakin saa olla kaksi miestä, jos jollakin on kaksi naista.
Tietysti, onhan se niinkin. Mutta ihan vielä en voi tehdä eroa. Asiat täytyy järjestellä kuntoon, kunpa ymmärtäisit sen. Anna minä vähän... Ei ,ei se ole minulle tärkeintä, vaan vieressä olo jälkeenpäin. Tykkään hipelöidä sinua.
Vaimollasi on tasan kaksi mahdollisuutta, joko lähteä tai jäädä, sanot.

Kello on jo paljon, pitää lähteä.

Kotona vaimo istuu sohvalla ja katsoo jotain tv:n ääliö sairaalasarjaa. Hän katsoo minuun ja sanoo: Kylläpäs kesti.
Ja sitten se tulee, kysymys: Onko sinulla toinen nainen?