Sataa. Tässäpä sitä on mukava ajatella Peen kanssa vietettyjä hetkiä. Vaikkapa näitä Hesan reissuja, joita ollaan vähintään kerran kuukaudessa tehty minun tutkimusten ollessa hyvä peite. Peen on mennyt tyttärelleen siksi ajaksi, kun minun on pakko ollut asioita hoidella. Kaikki ne suudelmat, kiihkeät hyväilyt. Aika outo juttu, että viime reissun jälkeen, vaimo kyseli kuka tässä autossa oikein on istunut ja sovitteli etupenkkiä. Ja kysyi, mikä tuo tahra tuossa päällisessä on. Hyvä kysymys, vaan en kerro vastausta.
Kyselee se Peenkin, vaikka yrittää tehdä sen kautta rantain. Ja kiukuttelee. Soitin eilen kysyäkseni, voinko piipahtaa. Puhelimeen ei vastattu. No, arvasin, että Soksa oli käymässä. Soitin sitten Kynttilämaakarille.
 Kävimme vaimon kanssa velipojalla. Ajoin Peen kotitalon kautta takaisin, pysähdyin siihen eteen ja juttelin vaimolle niitä näitä, katsellen Peen valaistua huushollia, liekö Soksa ollut jo silloin siellä.
En ole mustasukkainen, en, mutta onhan Peen luvannut odottaa minua.