Tässä on ollut pikkuisen raskasta. Vaimo  sai jonkin sortin raivokohtauksen. Kaikki käytiin taas kerran läpi. Hän sanoo, ettei voi uskoa mihinkään,mitä sanon. Ja että pahinta on se, että hän luotti minuun niin täysin. Ei tahtonut millään uskoa, että näin käy meille. Hän tuntee, ettei hänelle annettu mahdollisuutta puolustaa liittoamme.
Minä olen tainnut ajatella vain itseäni. Monet kaverit puhuu, kuinka he käy vieraissa ja saa sen vaikutelman, että se on vaan hupia ja helppoa. Mutta ei se niin olekaan, kaikki vaikea kaatuu ennemmin tai myöhemmin päälle. Enään ei tunnu miltään se kiihko, mikä oli.
Taas yritän rämpiä eteenpäin.