Vaimo on touhunnut koko iltapäivän kaikkea jouluun liittyvää. Ja minut on myös valjastettu apulaiseksi eri sessioihin. Olen yrittänyt olla - no niin mieliksi ja hissunkissun kuin suinkin, että rauha säilyisi. En jaksa riidellä tai puhella menneestä. Käsitellä asioita edestä ja takaa, noinpäin ja näin päin. Vaimo kyllä haluaa puhua ja kääntää joka kiven, että miksi, miksi..
Minä puhuin Peenille kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Taisin olla äänessä koko ajan. Muistelen, vaikka Hesan reissujamme, pitkät ajomatkat puhuin ja välillä pysähdyttiin kahville tai syömään ja taas puhuin. Perillä ei paljon puhuttu, tehtiin muuta. Välistä paluumatka venähti, autossa istumiseen ja hyväilyihin.
Vaimon kai unohdin.