Voiko pettämisen unohtaa ja antaa anteeksi? Kai sitä voi miettiä tältäkin puolelta millä minä olen. Petin. En tiedä saanko anteeksi. Tai haluanko anteeksi. Peenin mielestä meillä ei ole mitään anteeksi pyydettävää, mehän rakastimme.
Rakastinko minä? Sekin on hyvä kysymys.Jotenkin järkeni sumeni, en kyennyt ajattelemaan. Olihan se yhtä haipakkaa, kaikki se salailu ja kiihkeä seuraavan tapaamisen odotus,  mutta rakkautta.
Vaimon kanssa on paljon sellaista, mitä ei milloinkaan ole Peenin kanssa. Ja milloinkaan vaimo ei ole pitänyt kahleissa, vaan vapaasti olen saanut olla, ei ole tilille vaadittu ystävistä. Luulin kai, että voin tehdä mitä vaan ja olla kenen kanssa vaan, enkä joutuisi tilille reissuistani. Ylitin sitten jonkin rajan ja mikään ei enään ollut salaista. Kaikki muuttui ahdistavaksi, mikä liittyi Peeniin.
Tiedän olleeni sivupoluilla ja pahasti.