Kotona on ollut epäilyttävän hiljaista. Tyyntä myrskyn edellä. Yöllä heräsin tai aamua se jo oli, vaimoa ei näkynyt sängyssä. Kaikkialla oli aivan hiljaista. Hetken ihmettelin ja sitten tuli mieleen, ettei vaimo vain olisi saanut sairaskohtausta. Nousin ylös ja hiippailin kodin huoneita tutkien. Ei missään, edes kissaa. Pesuhuoneesta kuului kolahdus ja tajusin vaimon olevan siellä. Jäin oven taakse odotteleen. Ovi avautui ja vaimo ilmiselvästi pelästyi minua. 'Mikä hätänä', kysyin,'miksi et nuku?' Vastaus oli, ei mikään ja vaimo lähti kohti makuuhuonetta. Meni sängyn viereen omalle puolelleen, pysähtyi, tuijotti petiä hetken, sanoi 'ei' ja pyörsi ympäri. Hämmentyneenä kysyin taas:'mikä on'. Ja vastaus taas 'ei mikään, mene sinä vain nukkumaan takaisin'. Saman tien suunnisti pois makuuhuoneesta, otin kiinni ovella, kysyen uudestaan 'mikä on'. Silloin vaimo kääntyi ja kysyi: 'kuka on Peen?' Peruutin sängyn viereen ja putosin siihen istualleni. En osannut järkytykseltäni sanoa tai tehdä mitään, olin luullut, ettei vaimolla ole aavistustakaan mistään. 'Kuka?', hän toisti. 'No, siihen ei ole paljon sanomista', vastasin. Sitten en osannut muuta kuin tuijottaa eteeni ja vaimo tuijotti minua. Nousin, menin vaimon luo ja hartioista ohjasin hänet olohuoneeseen 'Istutaan tähän'. Vaimo ei suostunut istumaan sohvalle viereeni, vaan meni toiseen sohvaan. Istuttiin ja taas tuijotin eteeni, miettien mitä tästä seuraa. 'Mitä tässä istutaan, kun ei edes puhuta mitään,' sanoi vaimo. 'Jos tulisi, jotain puhuttavaa', vastasin.